|

Poronsarvikorut – mistä kaikki alkaa

Korujemme päämateriaali on poronsarvi – tuo kiehtova ja kaunis luonnonmateriaali. Kiehtova siksi, että koskaan ei voi tietää päällepäin, millaista sarvi on sisältä. Painon perusteella voi kyllä aavistaa, onko sarvi tiivistä vai onko sen keskellä paljon käyttökelvotonta ”sasua”, mutta väritys on aina yllätys. Jokainen sarvi on siis uniikki – ja siksi jokainen korukin on ainutlaatuinen.

Ja kaunis – tietenkin! Luonnonmateriaalit ovat itsessään niin kauniita. Kyllä luonto osaa! Yhteistyössä luonnon kanssa jalostamme sarvet koruiksi. Hionnan myötä sarven upea kiilto paljastuu.

🦌 Poro tiputtaa sarvensa vuosittain

Sekä uros- että naarasporot kasvattavat sarvet. Naaraiden, eli vaatimien, sarvet ovat vaatimattomammat kuin urosten, joiden sarvet voivat kasvaa hyvinkin suuriksi. Sanotaan, että poronsarvi on maailman nopeimmin kasvavaa luuta – se voi kasvaa jopa 2 cm päivässä!

Kaikki porot tiputtavat sarvensa vuosittain. Urokset pudottavat sarvensa syksyllä, rykimäajan päätyttyä. Naaraat taas keväällä, kun ovat synnyttäneet vasansa. Hetken kuluttua sarvet alkavat taas kasvaa, aluksi pehmeän karvapeitteen alla. Syksyllä porot hankaavat sarviaan puihin ja muihin pintoihin, jolloin ”kuollut nahka” eli karvapeite irtoaa. Sarven väri voi vaihdella tummanruskeasta lähes valkoiseen, ja siihen vaikuttaa esimerkiksi se, mihin puuhun poro sarviaan hankaa. Myös auringonvalo vaalentaa sarven pintaa ajan mittaan.

🌲 Mistä saamme poronsarvet?

Porojen pudottamat sarvet ovat meidän tärkein korumateriaalimme. Mutta mistä ne löytyvät? Porot viettävät kesät vapaana luonnossa, ja pudonneita sarvia voi löytää metsästä kuka tahansa – jos jyrsijät eivät ehdi ensin ja vie niitä parempiin suihin!

Me saamme suurimman osan sarvistamme paikallisilta, Kuusamolaisilta porotiloilta. Tämä on kiertotaloutta parhaimmillaan – porotilalliset, jotka eivät itse ehdi tai halua hyödyntää kaikkia keräämiään sarvia, voivat myydä ne meille. Näin arvokas luonnonmateriaali pääsee käyttöön eikä jää metsään.

🔨 Miten käsittelemme sarvet?

Kun sarvierä saapuu varastoomme, se saa jäädä rauhassa odottamaan, mitä siitä valmistetaan. Tässä vaiheessa sarvissa ei ole enää karvaa, joten niitä ei tarvitse sen kummemmin käsitellä. Isot sarvet sahaamme pienemmiksi, jotta niitä on helpompi säilyttää – samalla tarkistamme, millaista materiaalia sarvi on sisältä. Tiiviitä kohtia varataan esimerkiksi sormusten tekoa varten, mutta myös koruhelmiin isoista sarvista saadaan hyviä osia.

Tästä alkaa sarven matka kohti korua – mutta itse työstöstä kerron tarkemmin seuraavalla kerralla!

Terkuin,
Tiina

Samankaltaiset artikkelit

  • Mitä antaa ystävälle lahjaksi? Käsintehty koru on aina varma valinta

    Ystävää on ihana muistaa silloin, kun elämässä on jokin pieni tai suuri juhlan paikka – syntymäpäivä, valmistujaiset, uusi työ tai vaikka yhteinen merkkipäivä. Lahjan ei tarvitse olla suuri, mutta sen on kiva tuntua merkitykselliseltä. Käsintehty koru on lahja, jossa on mukana tekijän kädenjälki, pieni tarina ja ajatus siitä, että valitsit juuri hänelle sopivan korun. Se…

  • Koru, jossa on tarina

    Tein instagramissa kyselyn, jossa kysyin, haluaako ihmiset, että koruissa on jokin tarina. 83 % vastaajista oli sitä mieltä, että tarina olisi kiva olla. Ja itse olen samaa mieltä. Joko niin, että tarina on henkilökohtainen: olet ostanut korun reissusta, saanut sen tärkeänä päivänä tai erityiseltä henkilöltä. Niin, että koruun liittyy mukavia muistoja.Tai niin, että tarina tulee…

  • |

    Poronsarven matka luonnosta koruksi

    Poronsarvi on materiaali, joka kantaa mukanaa jotain hyvin alkuvoimaista. Se on pala pohjoisen luontoa, sen hiljaisuutta ja vuodenaikojen kiertokulkua. Korun valmistaminen on prosessi ja kun vihdoin pidän käsissäni valmista korua, näen siinä koko sen matkan. Kun se on kulkenut luonnosta verstaalleni, kun olen valinnut juuri sopivan sarven tiettyä korua silmällä pitäen ja kun olen työstänyt…

  • Tarina Iiris-poronsarvikorusta

    Aurinko on juuri noussut hieman taivaanrannan yläpuolelle värjäten maisemanheleän säihkyvällä värillään. On tammikuun loppu ja päivä on jo pidentynytmonta kukon askelta pimeimmästä ajasta. Kirpeä pakkanen saa poskipäätkipristelemään, mutta veri vetää ulos. Pakkaslumi on kertynyt höttöisiksikinoksiksi ympärilleni, kun suuntaan kohti talvisen harmaanvalkoista metsää.Onneksi moottorikelkkailijat ovat jättäneet jälkiään, koska jopa lumikengilläuppoaisin haaroja myöten tähän valkoiseen pumpuliin. On…

  • Ammattina käsityöläisyys

    Onko sinua joskus kiinnostanut ajatus, että voisitkin saada elantosi käsityöläisenä? Monelle käsitöiden tekeminen on tärkeä harrastus ja ajatus siitä, että voisi tehdä sitä ihan työkseen on varmasti käynyt mielessä. Mutta kannattaako se? Ammattina käsityöläisyys Tunnetko tekeväsi tärkeää työtä käsityöläisenä? Väistämätön tosiasiahan on, että ihminen tekee töitä suuren osan elämästään. Pikkuhiljaa vanhemmaksi ja viisaammaksi tullessa on…

  • Olipa kerran unelma

    Olipa kerran unelma. Unelma ihan omasta verkkokaupasta. Ruusunpunaisia unelmia verkkokaupasta, jossa verkkokauppiatar pakkailee laulellen kauniita paketteja asiakkaille menemään. Mutta! Yksi ongelma! Mitä siellä verkkokaupassa voisi myydä? Olipa kerran halli. Iso sininen halli. Ison sinisen hallin nurkasta löytyi kasa pölyisiä poronsarvia. Ja dremel, vanha monitoimityökalu dremel, jonka säätö ei toiminut ja joka huusi kipeästi öljyämistä. Mutta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *