Miten poronsarvea voi käsitellä?
Poronsarvi on mahdottoman monipuolinen materiaali ja siitähän voi tehdä paljon kaikenlaista. Vaikka itse olemmekin keskittyneet lähinnä korujen tekoon (korujamme löydät täältä) voi sarvesta valmistaa esimerkiksi kynttilänjalkoja, lusikoita, erilaisten keittiövälineiden (mm. puukkojen ja juustohöylien) varsia ja servettirenkaita. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana!
Poronsarvi
Poronsarven sanotaan olevan maailman nopeimmin kasvavaa luuta. Se voikin kasvaa noin 2 cm vuorokaudessa! Poro kasvattaa sarvensa uudet sarvet joka vuosi ja ne kasvavat joka kerta suurinpiirtein samanlaisiksi kuin aiemminkin. Urokset pudottavat sarvensa syksyllä rykimän päätyttyä ja naaraat keväällä poikimisen jälkeen. Näitä porojen tiputtamia sarvia kutsutaan jättösarviksi. Kun poro kasvattaa sarvensa, niiden pinnalla on pehmeä karva, mutta pikkuhiljaa se kuluu pois ja jättösarvet ovat yleensä ihan karvattomia.
Poronsarven pinta on hyvin kovaa ja kestävää, keskellä on ydin, jota sanotaan sasuksi. Luuytimen tapaan se on pehmeää ja huokoista materiaalia. Joskus käy hyvä tuuri ja saattaa löytyä sellainen sarvi, jossa ei tuota ydintä ole melkein ollenkaan. Tällainen sarvi on täydellistä työstettävää, koska yleensä ydin joudutaan poistamaan työstövaiheessa, koska se heikentää valmistettavan tuotteen kestävyyttä.
Erilaisista poroista saa erilaista sarvea, mutta jos olet saanut sarvia tietämättä onko ne mistä porosta, huomaat kyllä helposti aloittaessasi sarven työstämistä oletko saanut hyvää vai hieman huonompaa sarvea.
Poronsarven väri vaihtelee aivan valkoisesta ihan tumman harmaaseen. Vaalea sarvi on yleensä myös kovaa ja hyvää materiaalia ja lisäksi se on mielestäni myös kauneinta. Tummaa sarvea voi valkaista vetyperoksidilla, mutta itse en ole koskaan testannut valkaisua. Sanotaan myös, että valkaisun yhteydessä sarvi saattaa heiketä.
Poronsarven työstäminen
Niin kuin on tullut mainittua, on poronsarvi varsinkin pinnasta hyvin kovaa. Siksi työstämiseenkin tarvitaan koville materiaaleille tarkoitettuja työkaluja. Ahkerassa käytössä on mm. saha, porakone ja dremel-monitoimityökalu, lisäksi varsinkin korutyössä tarvitaan paljon hiomapaperia.
Kun jaksat hioa sarvea tarpeeksi kauan, saa pinta kauniin kiillon – ilman ylimääräisiä öljyjä. Meillä on käytössä hiomapaperia aina karheudesta 60 2500 asti.
Millaista työtä olet tekemässä? Jos tarvitset apua jonkin tietyn työvaiheen teossa, laita kommenttia, niin katsotaan osaanko auttaa! 🙂
-Tiina-
Hei,
Olin ystäväni kanssa vaeltamassa ja löysin poronsarven. Haluaisin tehdä tästä ystävälleni joululahjaksi esim. korvakorut ja riipuksen. Löysin blogin miettiessäni tätä prosessia ja minulla olisi muutama kysymys…
Onko hyvä käyttää lopuksi lakkaa tai öljyä ja jos niin mitä?
Jos sisus on pehmeä mitä tehdä?
Onko mitään muita vinkkejä/huomioita+
Kiitos paljon,
Arttu
Hei Arttu ja oletpa tehnyt hienon löydön!
Tiedän, että jotkut käyttävät jotain lakkoja/öljyjä, mutta itse olen halunnut jättää pinnan luonnolliseksi. Joihinkin koruihin olen kuitenkin laittanut mehiläisvahaa, joka hieman suojaa korun pintaa.
Jos sisus on pehmeä – ei sille oikein ole mitä tehdä 😅 Koru täytyy suunnitella materiaalin mukaisesti ja joko käyttää kokonaan siten, että pehmeä sisus ei haittaa korussa tai ehkä sen voi poistaa ja käyttää vain sarven pinnat?
Tässä vaiheessa ei tule myöskään mieleen mitään sen kummempia vinkkejä/huomioita – no ehkä se, että jos haluat koruun kiiltävän pinnan, moni sarvi hioutuu kauniin kiiltäväksi, kunhan vain tarpeeksi jaksaa hioa – itse hion koruosat yleensä neljä kertaa – hienoin hiomapapaeri on karkeudeltaan 2000. Toki jos sarvi on kovin huokoista/pehmeää, ei se myöskään kiillotu niin hyvin. Toki myös sarven pinta itsessään on kaunis, joten jos jätät sarven pinnan mukaan, sitä ei kannata hioa 😅
Toivottavasti näisä oli jotain apua! Jos tulee vielä myöhemmin jotain kysyttävää, niin laita ihmeessä viestiä – katsotaan osaanko auttaa.
yt. Tiina / Luoniva