Poronsarvesta käsintehdyt nappikorvakorut vasaran päällä
|

Poronsarven matka luonnosta koruksi

Poronsarvi on materiaali, joka kantaa mukanaa jotain hyvin alkuvoimaista. Se on pala pohjoisen luontoa, sen hiljaisuutta ja vuodenaikojen kiertokulkua. Korun valmistaminen on prosessi ja kun vihdoin pidän käsissäni valmista korua, näen siinä koko sen matkan. Kun se on kulkenut luonnosta verstaalleni, kun olen valinnut juuri sopivan sarven tiettyä korua silmällä pitäen ja kun olen työstänyt sen valmiiksi koruksi. Tässä postauksessa kerron tuon matkan vaihe vaiheelta – miten poronsarvi muuttuu käsissäni koruksi, joka on yhtä aikaa herkkä ja vahva ja täysin uniikki.

Poro tiputtaa sarvensa joka vuosi

Porojen luonnolliseen vuodenkiertoon kuuluu, että ne tiputtavat sarvensa joka vuosi. Se on luonnollinen osa niiden elinkaarta, eikä eläintä tarvitse vahingoittaa sarvien takia. Tämä tekee poronsarvesta materiaalina eettisen ja ekologisen. Ajattelen, että se on vähän kuin luonnon lahja, jonka saan jatkojalostaa kauniiksi koruiksi.

Saan poronsarvia paikallisilta, kuusamolaisilta porotiloilta ja jokainen sarvi on omanlaisensa. Niissä on erilaisia muotoja, ne ovat eri sävyisiä ja niistä voi löytää monenlaisia jälkiä. Nämä kertovat tarinoita elämästä pohjolan metsissä.

Poronsarvesta käsintehdyt korvakorut roikkuvat männyn oksalla, takana talvinen hanki
Kuunkajo-korvakorut talvisessa metsässä

Oikean sarven valinta – mistä koru alkaa

Juuri oikean sarven valitseminen on oma hommansa – kaikki sarvet eivät sovellu käytettäväksi kaikkiin koruihin. Joskus niiden keskeltä löytyvä ”sasu” on liian suuressa osassa tai liian pehmeää. Joskus pinta on liian pyöreää tai karkeaa juuri tekeillä olevaan koruun. Sarven valitsemiseen saattaa mennä hyvinkin pitkä aika! Joskus sarven pinnasta löytyy kauniita kuvioita, jotka haluan hyödyntää koruissa, joskus kauneus löytyy vasta, kun pinta hiotaan pois.

  • Oikein paksut, tiiviit sarvet voivat sopia poronsarvisormuksiin
  • Ohuemmista, tiiviistä sarvista voi tulla esim. koparat-koruja, jotka rakennetaan sarvikiekoista
  • Sarvet, joissa on mukana isoja tasaisia alueita, sopivat esimerkiksi iiris-, kaarna– ja polkukoruihin.

Sarvea ei voi pakottaa tiettyyn koruun, vaan tiettyä korua varten täytyy valita oikea sarvi.

Työvaiheet – sarvesta koruksi käsityönä

1. sarven leikkaus ja muotoilu

Kun oikea sarvi ja siitä oikea kohta on löytynyt, aloitan työn yleensä vannesahalla. Leikkaan sarvesta palan, josta kaikki saa alkunsa. Joissain koruissa sarveen piirretään ensin oikea muoto ja sen ympäriltä sahaillaan kaikki ylimääräinen pois. Esimerkiksi sormusten kohdalla sarveen porataan ensin porakoneella reikä ja työskentely alkaa siitä.

Joskus sahatessa voi huomata, että valittu sarvi ei ollutkaan sopiva ja silloin täytyy aloittaa uudestaan sarven valitseminen.

Vannesahan kanssa täytyy olla tarkkana, koska pienten osien kanssa ei oikein voi käyttää mitään apuvälineitä, vaan sarvea täytyy pitää omilla sormilla kiinni.

2. Hionta ja viimeistely

Hionta voi olla hyvin pitkä ja välillä vähän tylsäkin prosessi. Hionnassa käytän apuna dremeliä ja monenlaisia hiomapapereita. Sen aikana poistetaan terävät reunat, muotoillaan koru lopulliseen muotoonsa ja lopulta kiillotetaan pinta – jos kyseessä ei ole koru, jossa on mukana sarven luonnollinen pinta. Silloin jätän sen ”luonnontilaan”.

Koska hiontavaihe voi tosiaan olla välillä hidasta ja tylsää, on minusta mukava ajatella korua tehdessäni kenelle se voisi olla tulossa ja millaista energiaa koru voisi hänelle tuoda. Monesti ajattelen iloisia asioita ja tanssin samalla kun työskentelen, joskus mieleni on harmonisempi ja koruun välittämäni energia maadoittavampaa 😊
Kun korun osat on valmiit, kiikutan ne verstaalta sisälle ja istahdan toiseen työpisteeseeni.

3. Poronsarvikorun kasaaminen ja metalliosat

Käytän koruissani yleensä kirurginterästä – ruostumatonta terästä, jonka ostan suomalaisilta verkkokauppiailta. Ne eivät sisällä nikkeliä, ovat kestäviä ja eivät tummu ajan saatossa.
Tässä työvaiheessa tärkeitä apuvälineitä ovat korupihdit, joilla availen ja suljen välirenkaita sekä korvakorukoukkuja. Joissakin koruissa sarvenpalat liimataan kiinni korupohjaan. Liimana käytän E6000-koruliimaa.

4. Viimeinen tarkistus

Lopulta koru tarkistetaan. Jos niissä on käytetty liimauksia, testaan, että liimaukset ovat pitävät. Tarkistan myös, että koukut on kiinnitetty oikein päin ym.
Lopulta asetan korun korurasiaan, jonka sisällä se pysyy suojassa matkallaan asiakkaalle.

Mikä tekee poronsarvikorusta niin erityisen?

Poronsarvi kantaa mukanaan palan pohjoista luontoa. Onhan se luonnonmateriaali, joka on joskus vaeltanut poron mukana pitkin kesäisiä metsiä.
Poronsarvesta tehty koru on:

  • eettinen ja ekologinen
  • uniikki
    • kahta samanlaista ei ole, koska materiaali on eri muotoista ja väristä.
    • Lisäksi käsityönä tehdessä, ilman muottien apua, on korujen muodoissa myös sitä kautta tulevaa pientä vaihtelua.
  • Kevyt ja miellyttävä käyttää
  • Luonnollinen ja ajaton
  • Täynnä tarinoita ❤️

Kun koru on valmis, se kantaa mukanaan sekä luonnon, että käsityön jäljen. Se ei ole massatuote, vaan jokainen niistä on yksilö – aivan kuten kantajansakin.

Jos haluat nähdä, millaisia koruja poronsarvista syntyy, löydät valikoimani verkkokaupastani. Jokainen koru on pala pohjoista luontoa – tehty käsin, rakkaudella ja luonnon ehdoilla.

Terkuin Tiina / Luonivan yrittäjä

Samankaltaiset artikkelit

  • Luontoterapiaa

    Puet ulkovaatteet päällesi ja sujautat kunnon kengät jalkoihisi. Lähdet kulkemaan ripeästi kohti metsän rajaa. Sama tuttu reitti ja käveletkin eteenpäin tiedostamatta sen suuremmin ympäristöäsi. Viikon kiireet painavat hartijoilla ja ajatukset pyörivät vielä tekemättömissä töissä. Etenet syvemmälle puiden keskelle, kunnes kuulet. Kuulet pikkulintusten sirkutusta ja sitten näetkin liikettä oksistossa. Siivekkäillä taitaa olla kevättä rannassa – ajatus…

  • Luoniva-lahjakortti

    Salaperäinen tapaaminen tänä aamuna klo 6.45 meidän pihatien päässä… 🧐 No ei vais, ei siinä mitään salaperäistä ollut. Se oli vain varma aika, joka molemmille osapuolille sopi ja koska lapset vielä nukkuivat, hipsuttelin lahjakortin ja maksupäätteen kanssa pihatien päähän, joka on siis ehkä 150 metriä pitkä. Eli lahjakortista kyse! Niitä kysellään, mutta käyttämäni verkkokauppapohja ei…

  • Miten hoidan poronsarvikoruja?

    Oletko saanut itsellesi aidon palan pohjoista luontoa Luoniva-poronsarvikorujen muodossa? Oletpa onnekas! 🙂Mietitkö, miten hoidat korujasi, jotta ne pysyisivät hyvinä mahdollisimman pitkään? Poronsarven käsittely Koska meistä jokainen on erityinen ihminen, jokainen poronsarven pala reagoi jokaiseen ihmiseen eri tavalla! Annas kun selitän. Meidän jokaisen ihon pinta on erilainen ja asumme jokainen erilaisessa ympäristössä, eli korut altistuvat jokaisen…

  • Käsityöyrittäjyys: Verkkokauppiaan tammikuu

    Tammikuu on tunnetusti kaupan alalla melko hiljaista aikaa. Joulun kulutusjuhla on verottanut kukkaroita ja tammikuussa on aika kiristää vyötä. Verkkokauppiaalla se on täydellistä aikaa kaupan kehittämiseen! Käsityöyrittäjänä tammikuu on myös oivallista aikaa hieman hengähtää ja kehitellä uusia tuotteita. Luovuus yleensä tyssää, jos arki on kiireistä, joten tammikuun väljempi aikataulu saa luovuudenkin kukkimaan. Tammikuussa on myös…

  • Miten onnistua markkinoilla?

    Osallistuimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa kesämarkkinoille myyjän roolissa. Kohteenamme oli Kristiinankaupungin kesämarkkinat ajalla 14. – 17.7.2022. Miten markkinat meiltä sujuivatkaan? Kannattaako markkinoille lähteä? Olin lukenut jostain keskustelufoorumeilta, että markkinoilla ensikertalaiset saavat aina huonot myyntipaikat, ulkomaalaiset myyjät huutaa, levittäytyy sinunkin alueellesi ja vie kaikki asiakkaat ja myyntiä ei tule yhtään. Ja niinhän siinä kävi, että meillä…

  • Kesämarkkinat

    Meillä on edessä elämämme ensimmäiset markkinat, joissa toimimme siis myyjän roolissa! Aika jänskää. Kohteena on Kristiinankaupungin nelipäiväiset kesämarkkinat 14- – 17.4.2022. Itseasiassa kävimme Kristiinankaupungissa ensimäistä kertaa viime kesänä, koska sukuloimme siinä lähistöllä. Silloinkin oli kesämarkkinat menossa ja ihastuin paikkakunnan vanhoihin rakennuksiin ja mukulakivikatuihin – sen mitä nyt siinä ehdimme käppäillä pienellä alueella. Tänä keväänä sitten…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *